sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

16 / 2014 Miten ultria juostaan?

Tämä kysymys tulee usein eteen, kun puhun muiden juoksijoiden kanssa ultrajuosusta. Sisään leivottuna tässä kysymyksessä on ajatus, että ultrajuoksussa on kysymys muustakin kuin pelkästä juoksemisesta. Kaikessa juoksemisessa, varsinkin kilpajuoksemisessa, on mukana henkinen komponentti, mutta ultrajuoksussa henkisen puolen merkitys kasvaa.

Onnistuneesta ultrajuoksusta löytyvät ainakin seuraavat lopputulokseen voimakkaasti vaikuttavat komponentit: realistinen tavoite, maltillinen aloitus, halu jatkaa yli matalapaineiden ja juoksukunto.
Ja luulen niiden olevan juurikin tuossa järjestyksessä. Realistinen tavoite kuvastaa rehellisyyttä itselle ja omille sen hetkisille kyvyilleen. Jos asetat tavoitteeksi liikaa, niin väsähdät ja tulos on surkea, jos laitat tavoitteen liian alas, et saavuta parastasi. Mitä tässäkin tehdä? Virheistä tässä lajissa maksetaan monin kertaisesti, joten itse neuvon ottamaan juuri sen tavoitteen, mihin kuvittelet pystyväsi, ei yhtään kisavaraa, eli ei uskota siihen, että kisatilanne toisi jotain pientä ylimääräistä voimaa.

Maltillinen aloitus kuvastaa sitä, että pystyt pysymään tavoitteessasi, etkä lähde juoksemaan niin sanotusti varastoon. Ultrajuoksun kultainen sääntö puolikkaiden juoksemiselle on 53/47-suhde. Eli ensimmäisellä puoliskolla juostaisiin korkeintaan 53% tavoitteesta. Mitä lähemmäksi 50/50-suhdetta tämän saa, niin yleensä silloin saavutetaan parhaimmat tulokset. Jotkut jopa antavat neuvoksi juosta niin sanottu negatiivinen splitti, eli juostaan jälkimmäisellä puoliskolla enemmän. Espoon 24-tunnin kisassa on ollut aikojen saatossa noin 600 juoksusuoritusta ja näistä yksi kovempi tulos on tullut negatiivisella splitillä, joten haastetta tässä ohjeessa riittää.

Ultrajuoksussa kohtaat matalapaineet yksin radalla. Sinulla voi olla mukana valmentaja, huoltaja ja kannustusjoukot, mutta näiden merkitys on vähäinen sen rinnalla, mitä itse käyt läpi omassa päässäsi. Et voi olla tekemässä tulosta kenellekään muulle kuin itsellesi, sillä yön pimeinä tunteina siinä syvimmässä rotkossa ollessasi olet siellä yksin ja syy jatkamiseen pitää kaivaa itsestään. En vähättele tukijoukkoja, mutta siinä viimeisessä valintatilanteessa päätökset teet sinä yksin, ei ulkopuoliset.

Lopulta palataan siihen, mistä aloitetaan. Oma juoksukunto on tunnistettava ja sitähän sitten käytetään hyväksi juostessa ultria. Ultrajuoksussa, jos missään, pitää paikkansa sääntö, että on ulkoiltava tarpeeksi. Juostut kilometrimäärät auttavat saavuttamaan haluamiasi tuloksia. Vippaskonsteja ei ole, eikä määrää voi korvata tässä lajissa laadulla, sillä ”Ultrajuoksussa määrä on laatua!”

Näiden eri elementtien harjoittelua täytyy tehdä jatkuvasti. Juoksuharjoittelu on itsestään selvää, mutta juoksemalla paljon, ja myös väsyneillä jaloilla, auttaa pääsemään yli matalapaineiden. Elimistö oppii hiljalleen, että myös väsyneillä ja kipeilläkin jaloilla voi vielä juosta. Maltillinen aloitus tulee esiin harjoittelussa siten, että lenkkejä täytyy malttaa tehdä myös erittäin hiljaisilla vauhdeilla, ja lenkkien aikana pitää malttaa kävellä. Realistinen tavoite tulee sillä, että kun asetat itsellesi matkatavoitetta, niin syvällä sisimmässäsi uskot siihen, että kykenet sen hyvänä päivänä tavoittamaan.